Hopeful

Jos kaikki on sujunut korttien mukaan, olemme nyt viimeisellä matkasiivulla.( Jos ei - Minneapolis kentällä tallustaa kaksi väsynyttä matkaajaa. ) Kolme tuntia ja kolmetoista minuuttia Minnesotan ja vastaanottokomitean välillä.

*If if complished out mission we should now sighing out of relief, three hours seperating us from the arrival terminal (and the stretcher I asked for to fall on ?) and Minnie. Meanwhile the clock has rotated forward 24 full circles. Despite the time machine.

One Manila Envelope, Two Suitcases and Little Block of Time

Iso ruskea kirjekuori maahanmuutto viranomaisille ojennettavana, kaksi matkalaukkua näytettävänä ja yksi portti löydettävänä. Puolitoista tuntia lyödä täyttää tehtävä. Indiana Joneskin väistyy syrjään tämän rinnalla. Minneapolis on jännittävä paikka.

*One hour and a half of time to complete a mission: One Brown Manila Envelope to hand over the big desk , two passports and two suitcases to show and one gate to find. Please cross your fingers people, we are tired.

Over the Atlantic We Fly

Mielessä välkkyy syksyinen Helsinki mutta planeettojen asennosta ja lomajumalista johtuen koneen nokka osoittaa Atlannin valtameren yli länttä päin pohjoisen sijaan. Puolet matkasta on taitettu, vielä puolet jäljellä. Tälläistä on matkustaa aikakoneessa sillä yhdeksän lentotunnin ja kymmenisen minuutin kuluttua olemme menettäneet ajassa ainoastaan tunnin. Takalisto tosin epäilee ko yhtälöä.

*We are in a timemachine headed over the Atlantic Ocean. After nine hours and ten minutes of flying through the clouds we have only lost an hour of time. My derrier is strongly doubting this however.
We are going home and yet both of us are getting further away from home. The Atlantic holds magic and emotions for many hearts.

Beginnings

Uusi maanosa, uusi päivä, uusi elämä. Aamukello viisi neljäkymmentä Suomi-neidin aikaan. Keidas odottaa: suihku? (Mitäs tuumaat Pikku Herra?), vähän muussia ja uusi menopaikka Baby Lounge. Hei Rouva Hollantilainen, missäs se olikaan?
Ehkäpä muutama puhelinsoitto Pohjoiseen Maahan...(Huomenta Mumma! Huomenta Ninni -täti! Huomenta koko maailma!) Viisi tuntia aikaa...

*New Continent, new day (it is already the early morning of the 10th over this side of the world :) ), new life.
The Dutch know our needs: showers, baby lounge...here we come. Maybe some phone calls to Ultima Thule, A place close to my heart in the Northern hemisphere?

Where Is Home?

Täällä Addis Ababa. Mama Banana ja Sunshine Sam. Ensimmäinen yhteinen matka alkamassa, Royal Dutch Airlinesin kapteeni virittelee konetta tärkeää matkaa varten. Aloitamme yhteisen matkan sukeltamalla kahdeksan tuntia tähtisen Afrikan taivaan ja kuun sirpin läpi läpi kohti heräilevää Eurooppaa.
Mykistyneenä suuresta ihmeestä sylissäni.

*Mr Captain is working on last details on the Royal Dutch Bird for this important journey. We will be diving through the African night sky, the starts and the moon to reach familiar Europe,that is waking up to a new amazing day.
Speechless of this little miracle in my arms.

Bethzatha/ Entrustment ceremony

Bethzatha

Entrustment ceremony place

YES!

Nyt sitten vihdoinkin pitkan odotuksen jalkeen sain Habtamun syliini.
Habtamu on viela sopompi livena...pitkat tuuheat ripset, hymykuopat ja
isot silmat.
Pikku herra aluksi ei ollu huomaavinaan minua vaan napparoi ahkerasti
NOKIA puhelimen kimpussa eika tullut syliinkaan. Maman onneksi lampeni
kuitenkin pian ja istuikin sitten sylissani koko loppuajan ja leikki
kaulakorulla ja puhelimella...puhelimen soittoaanet tanssittavat
kovasti. Herralla on mita ilmeisemmin vahva persoonallisuus ja
heittaytyy yhta nopeasti lattialle kuin valayttaa upean hymyn ja nauraa
kikattaa kun hanta huvitetaan.
Sylissa ollessaan toisteli amharicin snaa amayee=aiti ja baby. lapset
tavattiin heidan kotihuoneessa jossa he leikkkivat ja nukkuvat. \olimme
siella aamupaivan lopussa miltei kaikki meidan matkarymasta.
Vielakin ihan epatodellinen olo, olllaan nyt beikilla quest housessa
lounaalla ja sitten mennaan uudestaan toimistoon ja sitten lapsien
luokse.
Kaikki ollaan ihan lamassa, aamupaiva on ollut niin energiaa kuluttavaa
tapaamista odottaessa.
Taydellinen poika, upea hymy ja taitaa olla nannien suosikki ja huomion
kohde....

***At least. Holding him in my arms felt perfect. Initially he was very
busy with a Nokia (U know, a Finnish brand) phone and sampling the ring
tones and would have nothing to do with me. Luckily for me he warmed up
quickly and then spent the rest of the morning in my lap until it was
time to go to sleep and even then was wanting to be held.
He is perfect in every way : gorgeous smile complete with dimples and a
funny giggle.